Lämpöpumput Helsingissä – asennus ja huolto

Helsingin asuntokanta jakautuu kahteen maailmaan. Kantakaupungin kerrostalot ovat kaukolämmössä, ja niissä lämpöpumppu – jos sellainen hankitaan – tulee lähes aina viilennyskäyttöön ylimpiin kerroksiin, joiden asunnot ylikuumenevat kesähelteillä. Sen sijaan esikaupunkien pientaloalueilla tilanne on toinen: Pakilassa, Tuomarinkylässä, Tapaninvainiossa, Suutarilassa, Mellunkylässä ja Vartiokylässä on tuhansia 1950–1980-lukujen omakotitaloja, joissa lämmityksenä on suora sähkö tai ikääntyvä öljykattila. Niissä ilmalämpöpumppu tai ilma-vesilämpöpumppu leikkaa lämmityslaskua tuntuvasti.

Helsingin puutaloalueet – Puu-Käpylä, Puu-Vallila, Koskela ja Toukola – ovat oma erityisryhmänsä. Niiden pienissä, usein suojelluissa taloissa julkisivumuutokset ovat rajoitettuja, ja ulkoyksikön sijoitus pitää suunnitella huomaamattomaksi, usein takapihan puolelle ja poispäin katunäkymästä. Ikkunoiden vedontunne ja nurkkien kylmyys ovat vanhojen puutalojen tyypillisiä vaivoja, joihin hyvin sijoitettu sisäyksikkö tuo yllättävän suuren parannuksen, kun lämmin ilma saadaan kiertämään huoneesta toiseen.

Rintamamiestalot, joita Helsingissä on erityisesti Maunulassa, Pukinmäessä, Patolassa ja Haagan ympäristössä, ovat lämpöpumpuille kiitollinen kohde: kompakti pohja, kaksi kerrosta ja avoin portaikko auttavat lämmön leviämisessä alakerrasta yläkertaan. Yhden sisäyksikön ratkaisu riittää monessa rintamamiestalossa yllättävän pitkälle.

Kontulan, Mellunkylän ja Jakomäen suunnalla moni 1960–1970-luvun omakotitalo lämpiää edelleen öljyllä. Kun kattila tulee 25–30 vuoden ikään, korvaaminen ilma-vesilämpöpumpulla on alueella yleisin valinta, koska vesikierto on jo olemassa ja öljystä luopumiseen saa korotetun kotitalousvähennyksen. Konala ja Tali ovat samantyyppistä aluetta: omakotitaloja ja rivitaloja, joissa myös maalämpö on mahdollinen tonttien koon puolesta, jos pohjavesirajoitukset eivät estä.

Kerrostalopuolella asennuksia tehdään eniten uusiin ja peruskorjattuihin yhtiöihin, joissa yhtiö on linjannut käytännön valmiiksi. Helsingin taloyhtiöissä edellytetään lähes poikkeuksetta hakemusta ja suunnitelmaa, jossa näkyy ulkoyksikön sijoitus ja äänitaso. parvekkeelle asennettava yksikkö on yleisin, koska julkisivuasennus herättää yhtiöissä eniten kysymyksiä.

Huoltojen tarve kasvaa Helsingissä tasaisesti, koska 2010-luvun alun asennusaalto on nyt huoltoiässä. Erityisesti kantakaupungin pöly ja liikenteen noki likaavat ulkoyksiköiden kennot nopeammin kuin esikaupungeissa, joten puhdistusväli kannattaa pitää lyhyenä. Lue lisää huoltopalvelustamme ja asennuksesta.

Helsingin rintamamiestalot rakennettiin nopeasti, mutta yllättävän kestäviksi. Niiden lämmityshaaste on tunnettu: alakerta lämpenee, yläkerran makuuhuoneet jäävät viileiksi ja ikkunoiden alla tuntuu vetoa. Ilmalämpöpumppu sijoitetaan rintamamiestalossa yleensä alakerran avoimeen tilaan niin, että puhallus suuntautuu portaikon suuntaan. Lämmin ilma nousee luonnostaan ylös, ja ero yläkerran lämpötilassa on usein useita asteita aiempaan verrattuna.

Monessa rintamamiestalossa alkuperäinen lämmitys on ollut puu- tai öljykattila, joka on myöhemmin vaihdettu sähkökattilaan. Vesikierto on siis olemassa, ja ilma-vesilämpöpumppu on näissä kohteissa usein paras pitkäaikaisratkaisu: se käyttää olemassa olevat patterit ja tuottaa myös käyttöveden. Kartoituksessa katsotaan myös teknisen tilan koko – vanhoissa taloissa se on usein ahdas, ja laitteiston sijoittelu vaatii sen vuoksi erityistä suunnittelua.

Muista myös, että moni Helsingin vanha pientaloalue on kaukolämpöverkon ulkopuolella tai sen rajalla, jolloin liittyminen ei ole vaihtoehto lainkaan. Lämpöpumppu on silloin käytännössä ainoa tapa päästä merkittävästi pienempiin lämmityskuluihin ilman suurta remonttia.

Puu-Käpylä, Vallila ja Koskela: pienet puutalot, suojelunäkökohdat, ulkoyksikkö takapihalle; painotus hiljaisuuteen ja huomaamattomuuteen. Pakila, Tuomarinkylä ja Tapaninvainio: 1950–1970-lukujen omakotitalot, paljon öljystä ilma-veteen vaihtoja sekä ilmalämpöpumppuja sähkön tueksi. Mellunkylä, Kontula ja Vartiokylä: suuria pientaloalueita, joissa myös rivitaloyhtiöiden yhteishankkeet – useamman asunnon pumput kerralla – ovat yleistyneet, koska yhtiö saa paremman hinnan ja yhtenäisen lopputuloksen.

Haaga, Maunula ja Pukinmäki: rintamamiestaloja ja 1960-luvun omakotitaloja, joissa tyypillisin yksittäinen hankinta on yksi tehokas ilmalämpöpumppu. Konala ja Tali: väljempää rakentamista, jossa myös maalämpö on realistinen vaihtoehto suuremmille taloille. Kaikkialla Helsingissä pätee sama järjestys: ensin kartoitus ja luvat kuntoon, sitten vasta laitevalinta. Hintahaarukat näet hintasivulta.