Usein kysytyt kysymykset lämpöpumpuista

Kulutus riippuu talon koosta ja siitä, kuinka suuren osan lämmityksestä pumppu hoitaa. Tyypillisessä omakotitalossa ilmalämpöpumppu kuluttaa lämmityskaudella noin 2 000–5 000 kilowattituntia vuodessa ja tuottaa sillä moninkertaisen määrän lämpöä. Vastaavasti talon kokonaissähkönkulutus laskee yleensä selvästi enemmän kuin pumppu itse kuluttaa.

COP kertoo, kuinka moninkertaisesti lämpöä laite tuottaa kuluttamaansa sähköön nähden tietyssä lämpötilassa – COP 3 tarkoittaa kolmea kilowattituntia lämpöä yhdellä sähkökilowattitunnilla. SCOP on koko lämmityskauden keskiarvo, ja se on käytännössä tärkeämpi luku: pohjolan malleilla SCOP on tyypillisesti noin 4–5.

Viilennys vaikuttaa tehokkaimmin tilaan, jossa sisäyksikkö on, ja avoimien ovien kautta osittain muihinkin huoneisiin. Kaksikerroksisessa tai sokkeloisessa talossa yksi yksikkö ei viilennä joka nurkkaa tasaisesti – silloin ratkaisu on kaksi sisäyksikköä tai multisplit-järjestelmä.

Hyvin huollettu ilmalämpöpumppu kestää tyypillisesti 15–20 vuotta, ilma-vesilämpöpumppu noin 15–20 vuotta ja maalämpöpumpun sisäyksikkö 20–25 vuotta; energiakaivo kestää käytännössä koko rakennuksen iän. Käyttöikää lyhentävät eniten huoltojen laiminlyönti ja väärä mitoitus.

Se on normaalia. Lämmityskäytössä ulkoyksikkö sulattaa kennoonsa kertyvän huurteen säännöllisesti, ja sulamisvesi valuu yksikön alle, jossa se jäätyy. Ongelma on vain, jos jää kasvaa yksikköön kiinni tai tukkii kulkuväylän – silloin veden ohjausta tai yksikön koroketta pitää korjata.

Useimmissa nykyisissä malleissa on wifi-ohjaus ja valmistajan sovellus, jolla voit säätää lämpötilaa, ajastaa toimintaa ja seurata kulutusta. Tämä on erityisen kätevää mökeillä ja vapaa-ajan asunnoissa, joissa peruslämpöä pidetään yllä etänä.

Ilmalämpöpumppu ottaa lämmön ulkoilmasta. Poistoilmalämpöpumppu ottaa lämmön talon poistoilmasta ja vaatii koneellisen ilmanvaihdon – se on yleinen uusissa taloissa. Poistoilmapumppu hoitaa samalla ilmanvaihdon, lämmityksen ja usein käyttöveden, mutta sen lämmönlähde rajoittuu poistoilman energiamäärään.

Ei käytännössä koskaan normaalikäytössä. Kylmäaine kiertää suljetussa piirissä eikä kulu. Jos ainetta puuttuu, kyseessä on vuoto, joka pitää paikantaa ja korjata – pelkkä täyttö ilman korjausta on rahan haaskausta ja ympäristölle haitallista.

Et saa, jos järjestelmässä on kylmäainetta – eli käytännössä kaikissa ilmalämpö- ja ilma-vesilämpöpumpuissa. Kylmälaitetyöt vaativat Tukes-hyväksytyn yrityksen, ja omatoiminen asennus mitätöi takuun sekä voi johtaa vuotoihin. Omistaja saa tehdä vain pintapuoliset huollot, kuten suodattimien puhdistuksen.

On, ja yhdistelmä on erinomainen. Pumppu hoitaa peruslämmityksen tasaisesti ja edullisesti, ja takka auttaa kovimmilla pakkasilla sekä tunnelman luojana. Pumppu jopa levittää takan lämmön muihin huoneisiin puhalluksellaan, kun sitä käytetään pelkällä ilmankierrolla.

Taloon ei tule hätää: sähkölämmitteisessä talossa patterit ottavat lämmityksen hoitoonsa, ja vesikiertoisissa järjestelmissä varavastukset tai varakattila pitävät lämmön yllä. Korjaus tilataan huollon kautta – siksi laitteen kuntoa kannattaa seurata ja huollot tehdä ennakkoon, ei vasta vian sattuessa.

Ei yleensä tarvitse, mutta jännitepiikit ovat lämpöpumppujen elektroniikan tavallisimpia vikaajia. Halpa ja tehokas suoja on sähkötauluun asennettava ylijännitesuoja. Pelkän irrottamisen varaan ei kannata jäädä, koska ukkonen yllättää usein silloinkin, kun ketään ei ole kotona.

Nykyisten ulkoyksiköiden äänitaso on tyypillisesti noin 40–55 desibeliä metrin päästä mitattuna mallista ja tehosta riippuen – suunnilleen jääkaapin hurinaa kovemmalla teholla hieman enemmän. Kun yksikkö sijoitetaan pois naapurin makuuhuoneen ikkunan suunnasta ja kiinteälle jalustalle, ääni ei käytännössä häiritse. Tiiviillä tonteilla sijoitus kannattaa aina suunnitella yhdessä asentajan kanssa.

Teho valitaan lämmitettävän alan, talon eristyksen, kattokorkeuden ja huonejaon perusteella – pelkkä neliömäärä ei riitä. Liian pieni laite ei jaksa pakkasilla, liian suuri käy nykien ja kuluu nopeammin. Siksi mitoitus tehdään aina kartoituksessa kohdekohtaisesti, ei taulukosta arvaamalla.